| TALKOOT |
|
Nyt on yhteisten talkoiden paikka.  Yhteiskuntamme kärsii nyt kollektiivisesta narsismista jonka seurauksen syrjäytyminen on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Oma etu menee maalaisjärjen ja yhteisöllisyyden edelle. Ei ehkä kulu kauan kuin osa lapsista ovat pian syntymähetkellään jo pörssinoteerattuja. Erilaisuuden, ja poikkeavuuden hyväksyntä on usein kiven alla kun sen pitäisi olla voimavara ihmiselle itselleen kuin yhteisölleenkin. Paikkakunnan homogeeninen ilmapiiri voi pitää sisällään lukuisan määrän kirjoittamattomia lakeja jossa poikkeamille ei ole sijaa. Se tuottaa vieraantumista ja katalysoi syrjäytymistä. Surullista on myös että samaan aikaan kun juuri kasaan koottu ”asiantuntijatyöryhmä” on synnytetty pohtimaan ja kehittämään maallemme parempaa brändiä niin tosi-tv parasta aikaa viestii ympäri maailmaa oudosta tuotteesta nimeltä Suomi: Kuvaa maasta jossa nuoret toivot toistuvasti oireilee äärimmäisin keinoin. Brändiksi pitäisi saada paremminkin totuudellinen kuva sellaisesta Suomesta jossa kaveria eikä vierasta jätetä oman onnensa nojaan ja jossa kulttuuri on elimellinen voimavara kaikkien hyvinvoinnin rakentajana. Kamreeritalouden on syytä muuntua kansalaisyhteiskunnaksi jossa naapurinapu, korttelikinkerit, vuorovaikutteiset kulttuurilystin ovat arjessa leimallisesti läsnä. Ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa taide on loisto renki työkaluna katvenuorten kuten mm. nuorten mielenterveysongelmaisten, huostaan otettujen lasten ja oireilevien maahanmuuttajien apuna. Minäkuva ja itsetuntemus vahvistuu, sosiaaliset taidot kasvaa “flown” myötä. Taiteen avulla koettujen osallistavien onnistumiskokemusten kautta voidaan muuttaa negatiivi-suuntautunutta kohtaloa emotionaaliseen kasvuun. Kulttuurin hyödyntäminen ei ole pelkkää sakurapiirustelua ja balettia vaan myös räiskäleiden paistoa ja olemista pimeässä tähtiyössä turvallisten aikuisten seurassa. Taiteellisten harrastusten kautta nuori saa myös eväitä arvojen ja ilmiöiden kriittiseen arvioimiseen kuten terveeseen mediakrittisyyteen. Taide- ja kulttuurihankkeet aktivoivat nuorta omien toimintaedellytysten kehittymiselle ja ystävyyssuhteiden luomiselle. Taiteen voimasta ja kulttuurin hyödyistä piisaa myönteisiä tutkimuksia, juhlallisia puheita pilvin pimein mutta auta armias kun lausunnon antajan tai instituution edustajan perävalot lakkaa näkymästä sanomalta/lupauksilta lakkaa kate siihen paikkaan. Sanat ja teot eivät meillä kohtaa. Me tarvitsemme sivistystä, pitkäjänteisyyttä, syvyyttä ja toisen ihmisen aitoa läsnäoloa. Pahoin pelkään että muuten Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapaiset uutiset saavat tulevaisuudessa valitettavasti jatko-osia. Nuorilla on tavaton ”aikuisen nälkä” ja sylin tarve. Nyt Suomi on yksinäisten ihmisten maa. Aivan suotta ! Harri Kivi 24. 9. 2008 |