| TIMO HEINO 3. 6. - 28. 8. 2008 |
|
Timo Heino 3. 6. - 28. 8. 2008 Hyvän mielen Galleria Ohitusleikkauksia.  OHITUSLEIKKAUS, 2007, trofeet latexkumi, kumi, muovi, metalli ja vaneri. Tutkin taiteessani aineellista maailmaa ja sen osana olemistani aineellisena, aistimellisena, ruumiillisena olentona. Minua kiinnostavat aineiden symboliikka ja niihin liittyvät uskomukset, käsitykset ja käsitteet, mutta myös aineet sinänsä niiden käsin kosketettavassa konkreettisuudessa, jatkuvassa muutoksessa sekä moniaineisten yhdistelmien osina. Tieteenfilosofi Bruno Latourin pohjalta näitä yhdistelmiä on mahdollista lähestyä ruumiillistumina modernista paradoksista, jossa ”luonnon” ja ”kulttuurin” keinotekoisen erottelun myötä syntyy sekasikiöitä, hybridejä. Teosteni moniaineksisissa yhdistelmissä inhimillinen ja ei-inhimillinen (ei siis epäinhimillinen) kietoutuvat yhteen ”luonto-kulttuuriksi”, jossa estetiikan, ekologian, politiikan, tieteen tai talouden kaltaisia osa-alueita ei viime kädessä voi erottaa toisistaan. Teoksessa Ohitusleikkaus (2007) käytän löydettyjä objekteja, metsästäjän kuolinpesästä ostamaani trofee-kokoelmaa(1). Nämä trofeet, jotka jo sinällään ovat maskuliiniskliseisiä fetissejä, päällystän punaiseksi värjätyllä luonnonkumilla(2) ja yhdistän niihin myös synteettisestä kumista valmistettuja osia. Teoksessani inhimillinen pinnoittaa ei-inhimillisen muodon. Synteettinen kumi, öljynjalostusteollisuuden kehittämä tuote, on osa fossiloituneen aineen, muinaisen metsän, jatkumoa(3). Modernissa järjestelmässä, joka sulkee luonnon ulkopuolelleen, öljyllä ei ole olennaista merkitystä aineellisen olemisen muistumana. Sen historiaa lähestytään lähinnä tekniikan historian näkökulmasta, energian lähteenä vailla aineellista identiteettiä, joka kyseenalaistaisi keinotekoisuuden idean. Aineellinen maailma kuitenkin on kaikkialla läsnä moneutena, äärettömien merkitysten ja mahdollisuuksien kasautumana ja risteytymänä sekä alituisen muutoksen prosessina vailla yhtä selkeää päämäärää. Tämän jatkumon välähdyksenomaisena ilmentymänä ja itserefleksiivisenä muotoutumana myös inhimillinen oleminen on jatkuvan epävarmuuden tilassa. Teoksessani yhdistyvät kolmen eri metsän aineelliset muistumat. Ensiksikin metsän, jossa sarvia kantaneet eläimet ovat samoilleet ja kasvaneet, toiseksi trooppisen metsän, josta luonnonkumi on valuttamalla kerätty, ja kolmanneksi esihistoriallisen metsän, jonka fossiloitunutta jäännettä.ovat maapallon kuorenalaiset öljysuonet. Saattamalla yhteen näennäisesti yhteen kuulumattomia aineosia pyrin palapelimäisesti kokoamaan sirpaleista eheämpää maailmankuvaa. Tämä edellyttää kategorisoidun eheyden rikkomista. (1) Trofee, peräisin kreikan sanasta tropaion, on saalistajan muistokseen ottama, tappamansa eläimen osa, sarvet, nahka, pää, kallo tai hampaat. Alkuaan trofee oli voitonmerkki, viholliselta saaliiksi saatu esine, joka sijoitettiin kulttipaikkaan. Nykyään trofee-sanaa käytetään lähinnä metsästykseen liittyvänä ilmaisuna. (2) Luonnonkumia saadaan aikaan tekemällä viiltoja kumipuun pintaan ja valuttamalla sen mahlaa keräysastiaan. (3) Maapallon öljy on syntynyt ajan saatossa esihistoriallisista kasveista ja meren eliöistä. Helsingissä 3. 6. 2008 Timo Heino (*) Ks. Roger-Pol Droit, Esineiden luonto. Suom. Tiina Arppe. Helsinki, Tammi, 2005, s. 114-115. www.timoheino.com Kauppala tapahtuma keskiviikkona 4. 6. 2008: Lateksin ja kumin tuoksun eteerisessä hengessä kyynelten läpi nauraa taidepaukku vailla vertaa: Jorma Uotinen, laulu Jari Hakkarainen, flyygeli Helena Paavola, sello Petri Ikkelä, harmonikka Kuraattori Harri Kivi Tervetulloo vaan. Hyvän mielen Galleria Mielenterveyden keskusliitto Ratakatu 9 Helsinki   |