Avajaiset

 

Harri Kiven Seinä-ämpäreitä näyttelyn avaaja taiteilja Jorma Uotinen

Tervehdyssanat Helsingin kulttuurikeskuksen kulttuuripolitiikan osastopäällikkö Marianna Kajantie

Tapani Rinne, Teho Majamäki, Timo Torikka ja ulkoruokinnassa tulitikkuinen ja petroolin katkuinen Tulikansa.

Tapani Rinne, puhaltimet
Teho Majamäki, perkussiot

Tällä tapahtumalla käynnistettiin myös KAUPPALA 2011 festivaali.

Pitkän linjan muusikot ja menestyneet virtuoosit Tapani Rinne ja Teho Majamäki päätyivät tekemään musiikkia yhdessä, kun Teho kertoi Tapanille huikeista akustisista tiloista, joita hän oli kohdannut matkoillaan Intiassa. Kaverukset pakkasivat äänityslaitteistonsa ja suuntasivat äänittämään tuhansia vuosia vanhoihin temppeleihin ja luoliin. Matkan tuloksena syntyi albumillinen rauhallista, pelkistettyä ja kaunista musiikkia, jolla on täysin oma sointinsa.

Tässä Jorma Uotisen avajaispuhe kaikelle kansalle:

 

Olen kuullut usein sanottavan, että taiteilijat ovat päättömiä, liioittelijoita ja hulluja.
Harri Kivessä tämä taiteilijoihin liitetty hulluus toteutuu juuri niin kuin sen itse ymmärrän ja hyväksyn kun sillä tarkoitetaan suurta herkkyyttä, älyä, rohkeutta ja uskallusta ottaa riski.
Äärimmillään juuri nämä ominaisuudet pakottavat joitakin taiteilijoita viemään loppuun syvän käsityksensä.
Taide syntyy ihmisen henkisen aktiivisuuden, hänen järkensä ja henkensä yhteistyöstä. Luomistyö edellyttää huomioiden tekemistä, vertaamista ja erojen havaitsemista.

Lähden siitä, että taiteellinen toiminta on ihmisille luonnollista, se ei ole vain joillekin harvoille kuuluvaa
kulttuurista toimintaa. Yksi ihmisen purkutie on taide-elämys. Kaikki taideteokset luodaan vuorovaikutuksen tarkoituksessa. Taiteella on mahdollisuus tarjota syviä elämyksiä, jotka ohjaavat ihmisen elämää ja antavat sille inhimillistä sisältöä.
Taide antaa eväitä maailman ymmärtämiseen ja auttaa sen jäsentämisessä. Siinä välittyy arvoja, merkityksiä, mielikuvia ja asennoitumistapoja.
Taide voi avata silmämme ja vapauttaa tajuntamme uusiin vaihtoehtoihin. Taidetta samoin kuin mitä tahansa sosiaalista ilmiötä on aina arvioitava sen historiallisista yhteyksistä. Taide niin kuin tiedekin on yhteiskunnan palveluksessa omilla ehdoillaan.
Uutta taidetta pitää luoda täyttämään uusia tarpeita, kun yhteiskunta muuttuu muuttuvat myös taiteen sanoma ja vaikutus.

Runoilija Arto Melleri on sanonut: älä sano näin on ollut maailman sivu, se kääntyy.

Luova taiteellinen toiminta eroaa muusta inhimillisestä toiminnasta ja sen tekee merkitykselliseksi se että taiteilija käyttää aineksenaan suuremmassa määrin kuin ihminen yleensä psyykeensä epämääräisessä muodossa olevaa tunne-energiaa. Kun ihminen toiminnallaan tähtää johonkin tietämäänsä ja aikomaansa tulokseen, taiteilijan teon päämäärä on avoin.
Hän luo jotain mikä on uusi ja ainutkertainen, jolla ei ole olemassa mallia.
Taiteilijan tehtävä on levittää henkistä mielihyvää ja viedä sivistystämme eteenpäin ja avata uusia esteettisiä ja eettisiä arvokokemuksia.
Harri Kiven töissä jokainen teos on yksilö jolla on omat vain sille kuuluvat ominaisuutensa.
Kulttuuri on toimintaa jossa kvaliteetit asetetaan vastakkain, kenttä jossa tapahtuva toiminta on arvojen taistelua.
Taiteilijan dilemma on metafyysinen, pyrkimyksenä löytää totuus, jota hän ei tietenkään löydä mutta matkallaan hän näkee jotain sellaista mitä muut eivät näe.
Voimme tavoittaa universaalin vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Taiteen vastaanottajan on pystyttävä luottamaan siihen, että taiteilija ei liehittele olettamaansa yleistä makua vaan on tosissaan, pysyy omana itsenään ja säilyttää itsenäisyytensä.
Näillä sanoin julistan Harri Kiven 50-vuotisjuhjanäyttelyn "Seinä-ämpäreitä" avatuksi.

Jorma Uotinen 1.11.2011

 

Helsingin kulttuurikeskuksen kulttuuripolitiikan osastopäällikkö Marianna Kajantien tervehdys näyttelyyn:

 

Melkeinpä täysin turhaa tulla teille puhumaan tämän päivän Helsingin Sanomien puolen sivun kertomuksen jälkeen seinä-ämpärien merkityksestä nyt ja tulevaisuudessa. Erityisen merkittäväksi teki uutisen se, että samalla sivulla oli tarinaa Boltanskista. Ainoa joka vielä olisi puuttunut syntymäpäiväsankarin etäisistä hengenheimolaisista olisi MichelAngelo Pistoletti. Ja varmasti maailmalla n muitakin, joiden taiteellinen työ syleilee maailmaa laajemmin kuin neljän seinän sisällä. Suomessa he melkeinpä poikkeuksetta kuuluvat Harri Kiven kavereihin.
Olisin kovin toivonut voivani vaeltaa juhliaan viettävän sankarin kanssa Pistoletin retrospektiivissä teemalla Arte Povera. Samalla lailla aivan oma polkujaan kulkeva taiteilija toteutti omia intohimojaan monin eri tavoin kadulla ja toreilla tarkoituksena herättää ajattelemaan, tai sitten ei. Mies, joka päätti poistua taiteen areenalta ja ryhtyi hiihdon opettajaksi. Vielä 2009 vuonna 33 syntynyt taiteilija pyöritti valtavaa sanomalehdistä tehtyä palloa Lontoon kaduilla
Nyt hän vetää Cittadelarte yhteisöä.
Kun luki Harrin taustoista ja muistaa ne työt, jotka hän on toteuttanut aikoinaan tässä samassa galleriassa tehden sen näkyväksi ja Itä-Helsinkiläisissä kodeissa Kauppalan nimellä, ja tietää hänen ystäviensä monimielisyyden, tai puolisuuden, miten vain, tässä olisi yksi mahdollisuus meikäläisen taiteenkaupungin perustajaksi. Teemoja ovat nimittäin politiikka, ruoka, taide, työ, kasvatus jne.
Tämä juhlakalumme on ehkä jossain henkisessä yhteydessä opettajaan, joka neuvoo oppilastaan mm seuraavasti
älä koskaan yritä syöttää yhdentekevää tavanomaisuutta
Sinun on tiedettävä, mitä tahdot, vaikka olisit väärässäkin
Ei ole mitään niin huonoa kuin huono omatunto taiteen asioissa

Kuka hän oli. Andrea Vogler, Ingmar Bergmanin vaimon Käbi Laretein opettaja, joka oli kokenut elämän kaikki kasvot hyvine ja huonoine puolineen. Bergamn seuratessaan opetusta sanoo pohtineensa.meidän huolimattomuuttamme, meidän tietämättömyyttämme, meidän yhdentekevää tavanomaisuuttamme. Harri ystävineen pitää meidän puolesta huolta nyt ja tulevaisuudessa siitä, ettei ainakaan yhdentekevä tavanomaisuus pääse yllättämään.

Onnea ja iloa ja ehkäpä perunamaa

toivoo Marianna Kajantie 1.11.2011